Opiskeluaika työskentelin valimossa ultraäänitarkastajan apurina. Yksi tehtävistäni oli poimia valuista "sudet", eli virheitä sisältävät valut. Se oli aika haastava tehtävä, koska kukaan ei neuvonut, kuinka suuri virheen tuli olla, jotta valu on susi. Se riippui usein myös valun jatkokäsittelystä, minkälaiset pintavirheet sallittiin. Tehtävä oli haastava, ja siinä joutui ottamaan yllättävän paljon vastuuta, sillä sudet menivät takaisin sulattoon. Kesätyöntekijänä oli kiva päästä sellaiseen asemaan, että sai päättää itse jostain asiasta.
Eräs asiakas vaati, että valun kyljessä olevan logon piti olla virheetön.
Se oli opettavainen hetki työelämässä: uskalsin kyseenalaistaa kokeneen työntekijän mielipiteen ja seistä oman kantani takana, ja säästin tuotantokuluja. Tämä työntekijä ei kylläkään minusta sen jälkeen tykännyt. Pomojen huone oli myös paikka, jossa työntekijät harvoin kävivät.
Tämä kokemus auttaa myös käsitöissä. Arvioinnissa, että minkälaista virhettä voi katsoa läpi sormien, ja mikä virhe on korjattava, vaikka se tietäisi purkamista.
Jouduin yllättäen eroon käsityövälineistäni, kun jouduin piipahtamaan sairaalassa pienessä toimenpiteessä. Puolisoni toi minulle lankaa, ja tilauksessa oli myös mittanauha, mutta sen hän unohti. Nokkelana "McGyverina totesin", että minulla on 15cm pitkä sukkapuikko, josta kaksi kolmasosaa on 10 cm.